Mun mestat

Mä asun Sörnäisissä. Mä tykkään asua täällä. Diakonian turvatalo on naapurissa. Sen edessä kokoontuu joka päivä kymmeniä romaneja. Se on siistii. Ne tuo vähän pöhinää kadulle, sekä turvallisuuden tunnetta minulle. Romanit elää hetkessä ja he muistuttavat minua siitä. Mun lähellä on kasvisravintola, jossa joskus käyn vetää pitsojen välissä terveyslounaan. Mulla on oma parveke sisäpihalle. Pihalla grillataan usein ja tuoksut kantautuu mun makuuhuoneeseeni. Mulla on iso kirjoituspöytä, jonka päällä lankapuhelin. Mä yritän siirtyä takaisin lankapuhelimeen, koska olen kuullut, että jos haluaa ymmärtää jotain, pitää mennä taaksepäin. Musta tuntuu, että mä rupeen jatkossa äänestämään, koska mä en halua, että mikään muuttuu.